Päätin kirjata ylös kaikki aiemmat laihdutukseni, jospa vaikka siitä oppisin jotakin.

Taustaa

Olen ollut vähän pyöreä lapsesta asti - vanhempani ovat olleet liikuntakielteisiä ja meillä on syöty aina rasvaista ruokaa. Äiti on tosin ollut melkein ikuinen laihduttaja, mutta hänen laihdutusmenetelmänsä eivät olleet järkevimmästä päästä, vaan hän laihdutti syömällä hyvin niukasti tai yksipuolisesti. Siksi minullakin oli lapsena  laihduttamisesta sellainen mielikuva, että silloin saa syödä vain esim. tomaattia ja raejuustoa. Äiti kävi kyllä välillä Painonvartijoissakin, mutta mieleeni jäi silti syömisen kova rajoittaminen ja niukkuus - ehkäpä laihdutusmenetelmät 70- ja 80-luvulla olivat erilaisia kuin nykyään. Tänä päivänä ymmärretään kiinnittää enemmän huomiota ruoan laatuun 
kuin määrään. Laihduttajakin saa, tai oikeastaan hänen pitää syödä määrällisesti paljon hyvälaatuista ruokaa.

Seuraavassa isoimpia laihdutusurakoitani.

14-vuotiaana

Kun olin 14-vuotias, laihdutimme koko perhe ennen etelänmatkaa. Taisin laihtua noin 8 kiloa, en tosin muista tarkemmin miten sen tein.

Ylioppilasjuhliksi

Ennen ylioppilasjuhlia laihduttelin jälleen, muistaakseni noin 67 -kiloiseksi, vai olisinkohan ollut vieläkin pienempi?

Vuonna -95

18-vuotiaana olin lähdössä poikakaverini kanssa ensimmäistä kertaa kahdestaan etelänmatkalle. 3 kk ennen matkaa aloitin tiukan dieetin, ja pudotin 75 kilosta 57 kiloon, eli yhteensä 18 kiloa 3 kk:ssa. Dieetti oli todella tiukka - saatoin välillä olla syömättä iltaan asti, pidin päiviä, jolloin söin pelkkiä appelsiineja, ja punnitsin aivan kaiken, jopa leivän päälle laittamani kurkunviipalletkin. Melko sairasta... Olin 57 -kiloinen vain muutamia päiviä, kun paino taas alkoi hiipiä ylöspäin. Kieltämättä olin kyllä mukavan hoikka
tuolloin ja siksi minulle on iskostunu päähän ihannepainoksi 57-56 kg.

Kesä 1998

Olin lähdössä syksyllä vaihtoon Englantiin ja kaiken lisäksi oli rakastunut. Rakastuneena painonpudotus sujuu helposti - tällä kertaa pyöräilin todella paljon (usein 32 km päivässä) ja söin lounaaksi töissä aina kaurapuuron ilman hilloja tai muita lisukkeita. Hyvin tiukka dieetti oli tälläkin kertaa, ja laihduinkin yli 20 kiloa, olisikohan ollut peräti 61-kiloiseksi saakka. Yllätys, yllätys, Enkussa kilot palasivat melko nopeasti takaisin.

Rakastuneena unohtaa syödä

Noh, minä en kyllä IKINÄ ole vielä UNOHTANUT syödä, mutta hirmuisen rakastuneena talvella 2001 ylsin taas ihmetekoihin ja laihduin 67-kiloiseksi. Paino pysyikin kohtuullisissa lukemissa jonkun aikaa, vuonna 2003 painoin 75 kg mutta sitten taas 2004 ja 2005 enimmilläni lähes 90 kg. Painavimmillani olen muuten muistaakseni ollut 92 kg, karmivaa!

Nutrilettia

Ennen omia häitäni, vuonna 2005 repäisin taas ja söin pelkkää Nutrilett -pussiruokaa 9 viikon ajan. Itsekuri oli käsittämätön! Paino laski 89 kilosta 75 kiloon. Turha kai sanoakaan, että häiden jälkeen pullahdin miltei välittömästi. Tällä kertaa 75 kiloakin tuntui ihanan "hoikalta", ja olisin siihenkin lukuun tätä nykyä kovasti tyytyväinen. Nutrilettilla olen muuten laihduttanut kerran aikaisemminkin todella paljon ja nopeasti. Mielestäni se on hyvä tapa saada laihdutus alkuun, varsinkin jos sattuu olemaan erittäin kärsimätön ihminen kuten minä. VLCD -dieetin jälkeen kilot toki palaavat heti takaisin, jos ei jatka kevyellä ruokavaliolla, joten uuden elämäntavan opettajaksi ei VLCD:stä ole. Hirmu hyvä motivointiväline se kyllä on, sillä kun jo muutamassa viikossa saat tiputettua paljon painoa, et viitsi niin helpolla jättää hommaa kesken. Yleensä en perusta mistään ihmedieeteistä tai laihdutusvalmisteista, mutta VLCD -valmisteet ovat sieltä järkevimmästä päästä ja terveellinen tapa laihduttaa nopeasti. Itse laihdutin lääkärin seurannassa ja kaikki veriarvoni (mm. kolesteroli, hemoglobiini) paranivat kuurin aikana.

Yrityksiä

Näiden isompien urakointien lisäksi olen tiputellut kymmeniä kiloja, muutaman silloin tällöin. Lisäksi olen aloittanut dieetin varmasti satoja kertoja. Usein kuuri on loppunut jo ekan päivän aikana, viimeistään 
illalla kun on tullut mielitekoja. Monen monta kertaa olen kestänyt viikon tai ehkä jopa pari, mutta parin viikon 
jälkeen viimeistään homma on kaatunut repsahdukseen. Jos olen sinnitellyt kauemmin kuin tuon pari viikkoa, 
silloin olenkin todennäköisesti onnistunut laihduttamaan ihan mukavasti. Tästä voisin siis oppia sen, että ekat 2 viikkoa ovat vaikeimmat. Jos sen yli pääsen, pääsen kyllä ihan miten pitkälle vain.

Ainoa onnistumiseni

Ainoaksi todelliseksi onnistumisekseni lasken sellaisen kerran, jolloin en edes laihtunut. Kuulostaa nurinkuriselta. Viime kesällä 2006 olin raskaana ja sokerirasituksessa yksi arvo oli ihan hieman yli viitearvon. Pelästyin raskausdiabetesriskiä niin paljon että otin asian tosissani. Siitä päivästä raskauden loppuun asti söin huipputerveellisesti - 5 säännöllistä ateriaa päivässä, paljon puuroja, vihanneksia, marjoja. Sokerirasitustestin tulos oli oikeastaan parasta mitä minulle saattoi tapahtua, sillä se muutti ruokailutottumuksiani jopa melkolailla pysyvästi - edelleenkin syön paljon terveellisemmin sen ansiosta, vaikka olenkin lipsunut taas jätskin ja pullan ystäväksi. Ruokavalioni ansiosta sokeriarvoni laski heti hienolle tasolle eikä painoni noussut raskauden aikana yhtään vaan painoin vähemmän synnytyslaitokselta tullessani kuin olin painanut ennen raskautta. On se ihme, kuinka paljon on valmis tekemään, kun ei tee sitä ainoastaan itsensä vuoksi, vaan kun kyseessä on oman syntymättömän lapsensa terveys.