Tänään on onnistumiseni kannalta erittäin tärkeä päivä

Eilen sattui ensimmäinen repsahdus, jos sitä nyt sellaiseksi voi kutsua. Näinhän se melkein aina käy - olen ollut kuurilla n. 5-7 päivää, kunnes jonain iltana repsahdan ja siihen se kuuri sitten loppuukin. Sinä iltana syön  yleensä todella paljon, sillä ajattelen, ettei lisäherkuilla ole enää väliä, koska jo repsahdin. "Koska söin jo pullan, niin samantien voin syödä litran jätskiä ja pussin karkkia!" Logiikkani on pettämätön.

Seuraavana päivänä syön myös paljon, koska edellisen päivän jäljiltä on kauhea nälkä (minulla on aina kovempi nälkä seuraavana päivänä jos edellisenä olen syönyt paljon) ja samalla voin jatkaa repsahdusta vähän pitempäänkin - yleensä pari viikkoa, kunnes taas mietin, että "maanantaina aloitan sen laihdutuksen".

Edellä mainitussa ei ole järjen hiventäkään, joten tällä kertaa toimin toisin. Eilinen repsahdukseni ei ollut kovin paha, enkä oikeastaan haluaisi kutsua sitä repsahdukseksi, sillä herkutteluakin täytyy elämään mahtua. Tärkeintä on se, mitä teen tänään. Aamulla olisi ollut niin helppo jatkaa herkuttelulinjalla, mutta söin kiltisti hedelmiä ja ruispuuron ja aijon jatkaa fiksusti koko päivän. Harrastan myös jotain liikuntaa tänään. Huomenna onkin sitten taas helppoa jatkaa kevyellä linjalla.

Mitä eilen tapahtui?

Eilen kävi juuri niin kuin minulle usein käy. Meillä oli vieraita. Tarjosin heille kaffen kanssa pullaa ja jätskiä, sun muuta hyvää enkä itse ottanut mitään. Olin kyllä pitänyt huolen siitä, että muistin syödä kunnon lounaan ja välipalan ennen kuin vieraat tulivat. Silti minulla oli kiljuva nälkä kun vieraat lähtivät, olin väsynyt ja pöydässä olevat herkut näyttivät vastustamattomilta.

En syönyt itse asiassa kovinkaan paljon liikaa, luultavasti jäin alle päivän kulutuksen kuitenkin. Söin illan aikana yhteensä 7 leipäviipaletta, joissa päällä paljon Keijua ja osassa siivu kalkkunaleikettä ja siivu 17% juustoa. Lisäksi söin yhden keksin, kaksi palaa pullaa, hiukan jäätelöä (vain 1,5 cm pala) ja mukillisen kaakaota. Ei kuulosta kovin pahalta verrattuna siihen, että hyvinkin olisin voinut syödä litran jätskiä ja paljon karkkia, pullaa ym.

Minun pitäisi jatkossa osata ennakoida tuollainen potentiaalinen vaaran paikka - se hetki kun vieraat ovat lähteneet ja olen yrittänyt sinnitellä ilman herkkuja. Ehkä olisi siis parempi itsekin syödä pikkuisen jotain hyvää 
kahvipöydässä, tai vaihtoehtoisesti syödä heti jotain (banaani ja jogurtti tai puuroa vaikkapa) kun vieraat ovat lähteneet.

Olen muuten hoikistunut jo, peilikuva kertoo! Eilen päälläni oli paita, jota en ole vielä kertaakaan kehdannut pitää sen makkarankuorimaisuuden vuoksi. Nyt se ei enää näyttänyt niin pahalta. Olokin on ollut kevyempi, samoin mieli.